Jos tietokone on kytketty paikallisverkkoon, se voidaan ehkä käynnistää verkosta toisella koneella olevista tiedostoista TFTP:tä käyttäen. Jos asennusjärjestelmä käynnistetään toiselta koneelta, on käynnistystiedostot tallennettava toisella koneella tiettyihin paikkoihin, ja sen asetukset tehtävä siten, että asennettavan koneen käynnistämistä tuetaan.
On asennettava TFTP-palvelin, ja useille koneille tarvitaan DHCP-palvelin tai BOOTP-palvelin.
BOOTP on IP-protokolla, joka kertoo tietokoneelle sen IP-osoitteen ja verkosta löytyvän käynnistysotoksen sijainnin. DHCP (Dynamic Host Configuration Protocol) on joustavampi alaspäin yhteensopiva BOOTP:n laajennus. Joissakin järjestelmissä verkkoasetukset voidaan tehdä vain DHCP:llä.
PowerPC:n käyttäjien olisi NewWorld Power Macintosh -koneilla käytettävä DHCP:tä eikä BOOTP:tä. Jotkin uusimmat mallit eivät osaa käynnistyä BOOTP:llä.
Trivial File Transfer Protocol (TFTP) siirtää käynnistyslevyn otoksen asiakaskoneelle. Periaatteessa voidaan käyttää mitä tahansa nämä protokollat toteuttavaa palvelinta millä tahansa laitealustalla. Tämän luvun esimerkeissä näytetään käyttöjärjestelmissä SunOS 4.x, SunOS 5.x (eli Solaris) ja GNU/Linux käytettävät komennot.
GNU/Linuxille on saatavilla kaksi BOOTP-palvelinta. Ensimmäinen on CMU bootpd. Toinen on itse asiassa DHCP-palvelin: ISC dhcpd. Debian GNU/Linuxissa ne sisältyvät paketteihin bootp ja dhcp3-server.
Käytettäessä CMU bootpd:tä, on ensin poistettava kommenttimerkki asiaankuuluvalta riviltä (tai lisättävä rivi) tiedostossa /etc/inetd.conf. Debian GNU/Linuxissa tämä voidaan tehdä komennoilla update-inetd --enable bootps ja sitten /etc/init.d/inetd reload. Siltä varalta ettei käytettävässä BOOTP-palvelimessa ole Debiania, rivin pitäisi näyttää tällaiselta:
bootps dgram udp wait root /usr/sbin/bootpd bootpd -i -t 120
Nyt on tehtävä tiedosto /etc/bootptab. Tiedostossa on sama tuttu ja kryptinen muoto kuin vanhassa kunnon BSD:n tiedostoissa printcap, termcap, ja disktab. Katso tiedoston bootptab man-sivulta lisätietoja. CMU bootpd:tä varten on tiedettävä asiakaskoneen Ethernetosoite (MAC). Tässä on esimerkki tiedostosta /etc/bootptab:
client:\ hd=/tftpboot:\ bf=tftpboot.img:\ ip=192.168.1.90:\ sm=255.255.255.0:\ sa=192.168.1.1:\ ha=0123456789AB:
On muutettava ainakin riviä ”ha”, joka määrittää asiakaskoneen MAC-osoitteen. Rivi ”bf” määrittää tiedoston, joka asiakaskoneen on noudettava TFTP:llä; katso tarkempaa tietoa kohdasta Kohta 4.5.4, ”Siirretään TFTP-otokset paikalleen”.
Tähän verrattuna BOOTP:n asetusten tekeminen ISC dhcpd:llä on todella helppoa, koska se käsittelee BOOTP-asiakkaat DHCP-asiakkaiden erikoistapauksena. Joissakin suoritinperheissä on käytettävä monimutkaisia asetuksia asiakkaiden käynnistämiseen BOOTP:llä. Jos koneesi on joku niistä, lue Kohta 4.5.2, ”DHCP-palvelimen asetukset”. Siinä tapauksessa luultavasti riittää direktiivin allow bootp lisääminen asiakaskoneen aliverkon asetusten lohkoon ja dhcpd:n käynnistäminen uudelleen komennolla /etc/init.d/dhcpd3-server restart.
Eräs vapaa DHCP-palvelinohjelmisto on ISC dhcpd. Debian GNU/Linuxille suositellaan pakettia dhcp3-server. Tässä on esimerkki sen asetustiedostosta (katso /etc/dhcp3/dhcpd.conf):
option domain-name "example.com";
option domain-name-servers ns1.example.com;
option subnet-mask 255.255.255.0;
default-lease-time 600;
max-lease-time 7200;
server-name "servername";
subnet 192.168.1.0 netmask 255.255.255.0 {
range 192.168.1.200 192.168.1.253;
option routers 192.168.1.1;
}
host clientname {
filename "/tftpboot/tftpboot.img";
server-name "servername";
next-server servername;
hardware ethernet 01:23:45:67:89:AB;
fixed-address 192.168.1.90;
}
Tässä esimerkissa on yksi palvelin, servername, joka tekee kaikki DHCP-palvelimen, TFTP-palvelimen ja verkon yhdyskäytävän työt. Asetuksen domain-name arvoa joudut lähes varmasti muuttamaan, samoin kuin palvelimen nimen ja asiakaskoneen MAC-osoitteen. Asetuksen filename on oltava TFTP:llä noudettavan tiedoston nimi.
Kun dhcpd:n asetustiedosto on muokattu, käynnistetään se uudestaan komennolla /etc/init.d/dhcpd3-server restart.
Jotta TFTP-palvelin saataisiin toimintakuntoon, on ensin varmistettava tftpd:n olevan käytettävissä. Tavallisesti se otetaan käyttöön kirjoittamalla tämän tapaista tiedostoon /etc/inetd.conf:
tftp dgram udp wait nobody /usr/sbin/tcpd in.tftpd /tftpboot
Debianin paketit tekevät tämän asetuksen yleensä oikein kun ne asennetaan.
Perinteisesti TFTP-palvelimet ovat jakaneet hakemiston /tftpboot tiedostoja. Debian GNU/Linuxin paketit voivat kuitenkin käyttää muita hakemistoja, jotta ne noudattaisivat Filesystem Hierarchy Standard-määrittelyä. Esimerkiksi tftpd-hpa käyttää oletusarvona hakemistoa /var/lib/tftpboot. Saatat joutua säätämään tämän luvun asetusesimerkkejä vastaavasti.
Lue tiedosto /etc/inetd.conf ja muista in.tftpd:n parametrina oleva hakemisto[3]; sitä tarvitaan tuonnempana. Jos tiedostoa /etc/inetd.conf on jouduttu muuttamaan, on käynnissä olevalle inetd-prosessille huomautettava muutoksesta. Debian-koneella komennetaan /etc/init.d/inetd reload; muilla koneilla etsitään prosessin inetd numero ja komennetaan kill -HUP . inetd-pid
Seuraavaksi on tarvittava TFTP-käynnistysotos (kohdasta Kohta 4.2.1, ”Mistä asennusotokset löytyvät?”) tallennettava tftpd:n käynnistysotosten hakemistoon. Tuosta tiedostosta on ehkä tehtävä linkki tiedostoon jota tftpd käyttää tietyn asiakkaan käynnistämiseen. Harmittavasti tiedoston nimen määrää TFTP-asiakas, eikä nimeämiskäytännölle ole kunnollisia standardeja.
NewWorld Power Macintosh -koneilla on käynnistyslatain yaboot asetettava TFTP:n käynnistysotokseksi. Yaboot noutaa sitten ytimen ja muistilevyn otokset TFTP:llä. Hakemistosta netboot on noudettava seuraavat tiedostot:
vmlinux
initrd.gz
yaboot
yaboot.conf
boot.msg
[3] Kaikkien Debianissa saatavilla olevien vaihtoehtoisten in.tftpd-komentojen pitäisi lokata TFTP-pyynnöt oletuksena järjestelmän lokeihin. Jotkin niistä tukevat valitsinta -v lisäämään lokiin tulostettavaa tietoa. Näiden lokien tarkistusta suositellaan mikäli käynnistysongelmia ilmenee koska ne ovat hyvä aloituskohta vikoja jäljitettäessä.